Otsikko on työkaverini vastaus siihen, mistä hän on hankkinut kenkänsä. Vastaus oli niin tyypillisen oululainen, että pakkohan ilmiöstä oli blogata. On nimittäin niin, että kuten pääkaupunkiseudulla ja Tampereella, myös oululaisilla on oma lähi-Ikea - Ikea HaparandaTornio. Matkaa Oulusta Tornioon onkin vaivaiset 131 km. Ikea sijaitsee Haaparannan puolella, mutta paikan päällä Tornion muuttumista Haaparannaksi ei juuri huomaa ja Ikeassakin suurin osa henkilökunnasta puhuu suomea. Oululaisille Ruotsi ei tarkoita Tukholmaa, se tarkoittaa Haaparannan Ikeaa ja sen viereistä ostoskeskusta.
Varmaan jokainen oululainen on käynyt Ikea HaparandaTorniossa näiden muutaman vuoden aikana, jotka se on ollut auki, ja useimmat monta kertaa vuodessa. Meidänkin postilaatikkoomme tupsahtaa silloin tällöin Ikean mainoslehtisiä, joissa kaikki hinnat ovat kruunuina, ja paikallislehdissä on välillä ruotsalaisten supermarkettien mainoksia - sisäänvetotuotteena jostain syystä usein halpaa lohifilettä. No, ilman autoa on vähän vaikea lähteä, vaikka toki paikalliset tilausbussiyhtiöt järjestävät sinne säännöllisesti myös bussimatkoja.
Jos oululainen kertoo ostaneensa jotain Ruotsista, se tarkoittaa että hän on shoppaillut sen Ikea-reissulla. Ikea ei nimittäin jää Haaparannan-matkan ainoaksi käyntikohteeksi. Erityisen suosittu on aivan Ikean tuntumassa sijaitseva Candy World, mistä johtuen monet odottavat Ikea-reissua sekä innostuneena että kauhulla, kaikki kun tietävät että Candy Worldissa menee kuitenkin överiksi. Jos paikasta ostaa 2kg irtokarkkeja, saa ilmaisen lipun lapselle kaupan leikkimaahan.
Kolmas tärkeä käyntikohde Haaparannassa on luonnollisesti "Systeemi". "Jos olis vielä Systeemi samassa kompleksissa, niin siinähän olis kaikki kerralla!", huokailtiin töissä aamukahvitauolla tässä eräänäkin päivänä kun Ikean-matkoista tuli puhetta.
Tästä oululaisten Haaparannan pyhästä kolminaisuudesta olen valitettavasti itse kokenut vain Ikean. Olimme tuolloin jokin vuosi sitten vielä liian noviiseja oululaisiksi ymmärtääksemme, ettei Ikeassa VOI käydä käymättä vähintään myös CandyWorldissa. Matkasta minulle jäi mieleen lähinnä pororaja, joka ylitettiin yllättävän pian Oulun jälkeen (mikä tietysti aiheutti pienimuotoisen "Tännekö mä muka oikeasti haluan muuuttaa?!"-kriisin vaikkemme yhtään poroa nähneetkään). Ikea taas oli sellainen kuin Ikeat kokemukseni mukaan kaikkialla maailmassa ovat (kokemuslistalla tällä hetkellä Haaparannan ja pääkaupunkiseudun Ikeoiden lisäksi Singaporen, Wienin ja Hannoverin Ikeat). Paikallista väriä loivat lähinnä käännös- ja kirjoitusvirheet kaupan suomenkielisissä teksteissä.
Olisinpa vain silloin tajunnut, että Ruotsissa on Candy World, ihan siinä Ikean vieressä! ;)
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Tervetuloa, Stendhalin syndrooma!
Kuva: Wikimedia Commons
"Stendhalin syndrooma epävirallinen diagnoosi oireyhtymälle, joka aiheutuu voimakkaasta taide-elämyksestä Firenzessä. Sen oireisiin kuuluu pahoinvointia, sydämentykytystä ja sekavuutta. Oireyhtymä on saanut nimensä ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan, joka kuvasi kokemusta teoksessaan Rome, Naples et Florence.
Oireyhtymän liitti Stendhaliin italialainen psykiatri Graziella Magherini, joka vastaanotollaan tapasi tuon tuosta siitä kärsiviä potilaita, erityisesti ulkomaisia matkailijoita." - http://fi.wikipedia.org/wiki/Stendhalin_syndrooma
Muhun on iskenyt kevään ja kesän aikana ajoittain Oulu-ahdistus ja matkakuume, ei niinkään siksi etten pitäisi Oulusta, vaan siksi että katselen facebookista, miten CEMS-kaverit risteilee ympäri Eurooppaa sillä aikaa kun minä kökötän pohjoispohjanmaalaisessa pikkukaupungissa. Tilanne on myös se, että minulla ei toistaiseksi ole tietoa seuraavasta työpaikasta, vaikka tämänhetkinen työni loppuu piakkoin. Tarkoituksena on sen jälkeen VIHDOIN tehdä gradu valmiiksi ja ryhtyä metsästämään töitä - jota en ole kyllä vielä edes kunnolla aloittanut, kun kesällä on rekrytointirintamalla joka tapauksessa hiljaista. Tämä siis tarkoittaa, että minulla olisi kerrankin aikaa matkustaa, ja säästöjäkin löytyy jonkin verran. Kun vielä tajusin, että Air Baltic lentää Oulusta Riian kautta aika moneen kohteeseen Euroopassa kohtuuhinnalla, alkoi ajatus lomasta houkuttaa enemmän ja enemmän.
Tapani oli tietysti mielellään lähdössä mukaan, kunhan minä vain järjestäisin kaiken (niinkuin aina järjestänkin) ja tällaisia historiafriikkejä kun olemme, valikoitui viikon loman kohteeksi Firenze. Vietämme myös muutaman päivän Milanossa, koska lentomme saapuu ja lähtee sieltä. Samalla on myös hyvä käydä päivittämässä kuulumiset vaikkapa yhteisellä illallisella Milanossa asuvien CEMS-kavereiden kanssa - ainakin Wienistä tuttu Stefania on alustavasti lupautunut illallisseuraksi. Menolento lähtee Oulusta Milanoon keskiviikkona 4.8. aamulla ennen seitsemää, olemme Milanossa iltapäivällä ja siirrymme illalla junalla Firenzeen. Maanantaina palaamme Milanoon, jossa vietämme pari päivää. Takaisin Oulussa olemme keskiviikkona 11.8. yhdentoista aikoihin illalla.
Firenzessä pitää tietenkin nähdä ainakin kuuluisa Uffizi-galleria (mm. Botticellin Venuksen syntymä) ja se aito ja oikea Michelangelon Daavid-patsas. Paikkahan on muutenkin käytännössä yhtä suurta ulkoilmamuseota! Tapani on myös innoissaan, koska on lähiaikoina pelannut 1400-luvun Firenzeen osittain sijoittuvaa Assassin's Creed kakkosta...
Kuultuaan Stendhalin syndroomasta Tapani muisteli kuulleensa myös Jerusalem-syndroomasta ja kehitteli samantien myös Oulu-syndrooman, joka aiheutuu Oululle tyypillisestä susirumien ja kauniiden rakennusten sijoittelusta rinnakkain: ahdistaa, perhe on kaukana, ilma haisee ja kaikkialle on pitkä matka. Muita oireita ovat pakottava halu pyöräillä joka paikkaan, luonnottoman hyväksyvä suhtautuminen Koskilinjojen kertalipun hintaan (3e!) sekä osaan potilaista iskevä käsittämätön mielihalu lähteä Lappiin vaeltamaan. Onneksi olemme toistaiseksi säästyneeet kahdelta viimeiseltä.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Juhannus lapsiperheseurassa
Mitä siitä seuraa, kun kymmenen aikuista ja kahdeksan 6kk-9v lasta viettää juhannusta samassa talossa? Tietysti seuraavaa:
1. Marin perhe Saksasta saapuu keskiviikkona, samoin minä ja Tapani keskiviikkoiltana. Seuraavana yönä Sara 3v alkaa oksentaa. Myös Miia 6kk on kuumeinen, oksennellut aiemmin viikolla. Tästä johtuen torstaille suunniteltu vierailu maatilalle näyttämään Saralle lehmiä ei toteudu.
2.Torstain ja perjantain välisenä yönä Saran kuume nousee yli neljäänkymmeneen ja hän alkaa hourailla. Kun kuumelääkekään ei näytä vaikuttavan raastetaan kotikandimme ylös sängystä kahden jälkeen yöllä soittamaan Savonlinnaan päivystykseen. Tuloksena käsky jatkaa kuumelääkkeen antamista ja päivystykseen vasta jos kuume ei ole laskenut ollenkaan juhannusaaton keskipäivään mennessä.
3. Juhannusaatto sujuu hyvin ja kuume on laskenut, tosin Sara ei pääse aamulla kanssamme Savonlinnan torille eikä illalla kokolle. Miia kuumeilee edelleen. Viimeiset vieraat saapuvat. Aattoa vietetään perinteisesti grillaten ja saunoen.
4. Juhannuspäivänä Sara ja Miia alkavat voida paremmin. Edelleen grillataan, saunotaan ja ollaan ulkona. Illalla äiti menee aikaisin nukkumaan. Minä olen väsynyt ja palelen, Tapani hakee minulle kiltisti uuteen nukkuma-aittaamme toisen peiton talosta.
5. Sunnuntai. Herään yöllä pahoinvointiin, mutta nukahdan uudestaan. Aamulla saan kuulla, että sekä iskä että äiti ovat sairaina. Lisäksi Joni 9v oksentaa aamulla ja Jaanika 7v on vaisu. Olen itsekin pahoinvoiva ja heikko. Myös Tapani voi huonosti ja soittaa Alavudelle ylilääkärille, ettei pääse aloittamaan töitä seuraavana päivänä, koska on toisella puolella maata vatsataudissa. Saa käskyn sekä äidiltään että ylilääkäriltä olla tulematta ennenkuin on varmasti terve. Joni ja Jaanika lähtevät kotiin sairastamaan.
6. Maanantai. Olo vähän parempi, mutta edelleen heikko. Veljen perheen alunperin tarkoitus lähteä kotiin, mutta yöllä toinen pikkupojista (1,5v) on alkanut oksennella. Tapani ei lähde vieläkään. Äiti ei mene töihin. Jaanika on alkanut oksentaa kotonaan. Saksalaiset pääsevät vihdoin maatilalle, koska ovat kaikki terveitä.
7. Tiistai. Olo huomattavasti parempi. Nyt myös toinen kaksosista oksentaa. Kaksi väsynyttä ja oksentelevaa 1,5-vuotiasta ei ole mikään helpoin homma. Pyykkiä tulee käsittämättömät määrät. Sekä äiti että iskä tulevat kesken päivän töistä kotiin nukkumaan. Tapani on vihdoin tarpeeksi terve lähteäkseen. Illalla toinen pojista ei enää oksenna, sen sijaan Indiira 7v oksentaa.
8. Keskiviikko. Olo jälleen huono. Pojat voivat vähän paremmin, mutta vieraat eivät edelleenkään pääse mihinkään. Indiira parempi, mutta viimeinenkin lapsi, Ninive 6v, alkaa oksennella.
9. Torstai. Olo taas parempi, mutta ei tarpeeksi hyvä että pääsisin saksalaisten kanssa päiväksi Savonlinnaan. Sairastelu alkaa tympiä ja olo alkaa olla epätoivoinen - loppuuko tämä koskaan? Ninive oksentaa edelleen, onneksi pojat ja Indiira eivät enää. Hannele käyttää Jaanikan lääkärissä, koska tämä on oksentanut kolme päivää. Kaikki onneksi ok ja Jaanika alkaa pikkuhiljaa toipua.
10. Perjantai. Ensimmäinen kunnolla terve päivä. Kukaan ei ole oksentanut enää torstain jälkeen. Käyn uimassa Marin perheen kanssa. Illalla tyttöjen ilta Juvalla Lotan ja Marin kanssa: pizzaa, leffa ja sauna. Koska syön ensimmäistä päivää kunnolla, tulen pizzasta niin ähkyyn etten jaksa yhtään karkkia tai kirsikkaa jälkiruuaksi.
11. Lauantai. Aikku, Jenni, Indi, Nini ja pojat pääsevät vihdoin lähtemään kotiin.
12. Sunnuntai. Marin perhe lähtee. Minä istun helteessä ensin 1,5h bussissa, sitten tunnin IC-junassa ja lopuksi neljä tuntia tukahduttavan kuumassa pikajunassa päästäkseni Ouluun.
Että sellainen juhannus!
1. Marin perhe Saksasta saapuu keskiviikkona, samoin minä ja Tapani keskiviikkoiltana. Seuraavana yönä Sara 3v alkaa oksentaa. Myös Miia 6kk on kuumeinen, oksennellut aiemmin viikolla. Tästä johtuen torstaille suunniteltu vierailu maatilalle näyttämään Saralle lehmiä ei toteudu.
2.Torstain ja perjantain välisenä yönä Saran kuume nousee yli neljäänkymmeneen ja hän alkaa hourailla. Kun kuumelääkekään ei näytä vaikuttavan raastetaan kotikandimme ylös sängystä kahden jälkeen yöllä soittamaan Savonlinnaan päivystykseen. Tuloksena käsky jatkaa kuumelääkkeen antamista ja päivystykseen vasta jos kuume ei ole laskenut ollenkaan juhannusaaton keskipäivään mennessä.
3. Juhannusaatto sujuu hyvin ja kuume on laskenut, tosin Sara ei pääse aamulla kanssamme Savonlinnan torille eikä illalla kokolle. Miia kuumeilee edelleen. Viimeiset vieraat saapuvat. Aattoa vietetään perinteisesti grillaten ja saunoen.
4. Juhannuspäivänä Sara ja Miia alkavat voida paremmin. Edelleen grillataan, saunotaan ja ollaan ulkona. Illalla äiti menee aikaisin nukkumaan. Minä olen väsynyt ja palelen, Tapani hakee minulle kiltisti uuteen nukkuma-aittaamme toisen peiton talosta.
5. Sunnuntai. Herään yöllä pahoinvointiin, mutta nukahdan uudestaan. Aamulla saan kuulla, että sekä iskä että äiti ovat sairaina. Lisäksi Joni 9v oksentaa aamulla ja Jaanika 7v on vaisu. Olen itsekin pahoinvoiva ja heikko. Myös Tapani voi huonosti ja soittaa Alavudelle ylilääkärille, ettei pääse aloittamaan töitä seuraavana päivänä, koska on toisella puolella maata vatsataudissa. Saa käskyn sekä äidiltään että ylilääkäriltä olla tulematta ennenkuin on varmasti terve. Joni ja Jaanika lähtevät kotiin sairastamaan.
6. Maanantai. Olo vähän parempi, mutta edelleen heikko. Veljen perheen alunperin tarkoitus lähteä kotiin, mutta yöllä toinen pikkupojista (1,5v) on alkanut oksennella. Tapani ei lähde vieläkään. Äiti ei mene töihin. Jaanika on alkanut oksentaa kotonaan. Saksalaiset pääsevät vihdoin maatilalle, koska ovat kaikki terveitä.
7. Tiistai. Olo huomattavasti parempi. Nyt myös toinen kaksosista oksentaa. Kaksi väsynyttä ja oksentelevaa 1,5-vuotiasta ei ole mikään helpoin homma. Pyykkiä tulee käsittämättömät määrät. Sekä äiti että iskä tulevat kesken päivän töistä kotiin nukkumaan. Tapani on vihdoin tarpeeksi terve lähteäkseen. Illalla toinen pojista ei enää oksenna, sen sijaan Indiira 7v oksentaa.
8. Keskiviikko. Olo jälleen huono. Pojat voivat vähän paremmin, mutta vieraat eivät edelleenkään pääse mihinkään. Indiira parempi, mutta viimeinenkin lapsi, Ninive 6v, alkaa oksennella.
9. Torstai. Olo taas parempi, mutta ei tarpeeksi hyvä että pääsisin saksalaisten kanssa päiväksi Savonlinnaan. Sairastelu alkaa tympiä ja olo alkaa olla epätoivoinen - loppuuko tämä koskaan? Ninive oksentaa edelleen, onneksi pojat ja Indiira eivät enää. Hannele käyttää Jaanikan lääkärissä, koska tämä on oksentanut kolme päivää. Kaikki onneksi ok ja Jaanika alkaa pikkuhiljaa toipua.
10. Perjantai. Ensimmäinen kunnolla terve päivä. Kukaan ei ole oksentanut enää torstain jälkeen. Käyn uimassa Marin perheen kanssa. Illalla tyttöjen ilta Juvalla Lotan ja Marin kanssa: pizzaa, leffa ja sauna. Koska syön ensimmäistä päivää kunnolla, tulen pizzasta niin ähkyyn etten jaksa yhtään karkkia tai kirsikkaa jälkiruuaksi.
11. Lauantai. Aikku, Jenni, Indi, Nini ja pojat pääsevät vihdoin lähtemään kotiin.
12. Sunnuntai. Marin perhe lähtee. Minä istun helteessä ensin 1,5h bussissa, sitten tunnin IC-junassa ja lopuksi neljä tuntia tukahduttavan kuumassa pikajunassa päästäkseni Ouluun.
Että sellainen juhannus!
Isommat lapset kokolla, kun kaikki oli vielä hyvin.
Oliskohan Jenni ja pojat vähän väsyneitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
