En aio kirjoittaa tähän mitään päiväkohtaista selostusta Italian-matkastamme, mutta tässä tärkeimmät pähkinänkuoressa, seuraavassa postauksessa vielä erikseen kuvia:
- Lensimme reittiä Oulu-Riika-Milano-Riika-Oulu, tosin tuohon sisältyi myös välilaskut Turussa, joten oikeastaan reitti oli siis Oulu-Turku-Riika-Milano-Riika-Turku-Oulu. Milanon ja Firenzen välin kuljimme junalla molempiin suuntiin.
- Mennessä oli kirkas sää, joten nähtiin koneesta Alpit. Toiseksi hienointa, mitä olen koneen ikkunasta nähnyt (hienointa oli tietysti Singapore-Sydney –välillä Australian punainen hiekkaerämaa)!
- Kävelimme jalkamme kipeiksi joka päivä, mutta söimme joka päivä myös
gelatoa. Mun lempparimaku oli meloni, Tapanin minttu. Muita maistettuja makuja oli mm. keksi, suklaa, mansikka, kinder, verigreippi, sitruuna, vadelma, kiivi, metsämarja, vesimeloni, valkosuklaa, creme caramel, mango, passionhedelmä jne.
- Hotelli Firenzessä oli todella hyvä, saatiin vielä parempi huone kuin varattiin. Aamiainen tarjoiltiin terassilla: kaakaota (pöytään kannettuna pienessä kannussa), paahtoleipää, jugurttia, croissantteja, omenan kokoisia mehukkaita nektariineja…
- Sää oli hyvä, yleensä siinä +30 tai yli. Ensimmäisenä päivänä ukkosti, mutta pidettiin sadetta yhdessä kirkossa ja sitten kahvilan terassilla. Vettä kului joka päivä runsaasti.
- Kamera tippui parin lomapäivän jälkeen kivetykselle, kun olin antamassa sitä Tapanille ja luulin Tapanin saaneen siitä jo otteen. Harmitti, mutta tiesin heti että uusi on ostettava, koska lomaa vielä monta päivää jäljellä. Kameroita myyvää kauppaa oli tosi vaikeaa löytää turistikeskustan vaate- ja nahkaliikkeiden lomasta, mutta lopulta löydettiin yksi rautatieasemalta. Nyt mulla on uusi punainen kamera, se vanha olikin jo neljä vuotta vanha ja olin joka tapauksessa harkinnut uuden hankkimista jo vuoden verran.
- Nähtiin aivan käsittämättömät määrät renessanssin taideaarteita, mm.
Daavid,
Venuksen syntymä,
Kevät... Kierrettiin tietysti se kuuluisa
Uffizi ja käytiin ihailemassa Daavidia toisessa museossa. En yleensä tykkää siitä, jos kirkkoihin on pääsymaksu, mutta jos pienessäkin kirkossa on enemmän
Donatelloja ja
Fra Angelicoja kuin keskimääräisessä eurooppalaisessa taidemuseossa, niin kyllä siitä voi maksaa 3,50e/kirkko. Lisäksi käytiin myös
Palazzo Pittissä, jossa taidetta oli vielä lisää aivan käsittämättömät määrät. Tuli nähtyä kaikkien
Turtlesien töitä ;) Erikseen pitää vielä mainita useisiin museoihin jakautunut
Caravaggio-näyttely, josta tykkäsimme molemmat tosi paljon erityisesti valon ja varjon ja ihmisten ilmeiden kuvausten vuoksi!
- Yksi renessanssitaiteen suosituimpia aiheita tuntui (Jeesuksen elämään liittyvien aiheiden lisäksi) olevan tarina siitä, kuinka
Juudit leikkaa irti Holoferneen pään. Sitä määrää Juuditteja leikkaamassa päätä irti tai riiputtamassa sitä jälkeenpäin!
- Firenze on niin täynnä renessanssitaidetta, että modernin taiteen näyttely Palazzo Pittissä kattaa vuodet 1700-1920.
-
Firenzen Duomo on valtava ja ulkoapäin vaikuttava, mutta ei sisältä kovinkaan hieno. Pääsimme sisään jonottamatta, kun satuimme paikalle 15 min ennen sulkemisaikaa. Duomoa rakenettiin kauemmin kuin
Iisakinkirkkoa, nimittäin 150 vuotta. Kumpikaan ei kuitenkaan pärjää rakentamisajassa
Milanon Duomolle, joka oli sisältä ehkä upein koskaan näkemäni kirkko ja jota rakennettiin melkein 600 vuotta.
- Elokuu on italialaisten lomakuukausi, mistä syystä monet kaupat ja ravintolat olivat laittaneet yksinkertaisesti oveen lapun, jossa ilmoittivat palaavansa vasta elokuun lopussa.
- Emme valitettavasti tavanneet Milanossa asuvia ystäviäni, koska toinen oli lomalla ja toinen lopulta liian kiireinen töissä.
- Milanossa on hulluja tappajahyttysiä! Toisin kuin suomalaiset itikat, jotka inisevät ympärillä minuuttikaupalla etsimässä hyvää pistokohtaa, nämä suuntasivat suoraan ja äänettömästi pistämään. Pistot myös kutisivat aivan järkyttävästi muutaman minuutin ajan. Vietimme viimeisen illan Milanon kanava-alueella, ja loppuillasta suorastaan juoksin sieltä metroon kun hyttyset oli kupanneet toisen olkavarteni ja nilkkani ihan täysin.
- Italialainen palvelualttius ei vakuuttanut meitä. Tarjoilijoita sai monesti odotella todella kauan, ja eräs supermarketin kassaneiti löhösi kassansa takana niin uskomattomassa asennossa ja kohteli meitä niin käsittämättömän töykeästi, laiskasti ja välinpitämättömästi, että olimme purskahtaa epäuskoiseen nauruun. Tyttö siis ihan oikeasti naputteli kaiken kassakoneeseen yhdellä sormella niin tympääntyneenä ja kassapöydällä löhöten kuin ikinä voitte kuvitella. Asiakaspalvelijoilla ei myöskään ollut tapana kuunnella asiakasta: sain yhdessä jäätelöpaikassa pyytämäni melonin sijaan ihan tyynesti mansikkaa, ja ostaessamme eväiksi lentokentälle kahta focaccia-leipää myyjä valitsi vitriinistä summittaisesti aivan toisenlaisen leivän ja heitti sen parilalle. Toistettuamme tilauksen hän selvästi tuohtuneena vaihtoi parilassa olevan leivän ja jätti sitten ne meidän focacciat grilliin liian pitkäksi aikaa. Hänen kollegansa lopulta antoi leivät meille, myyjä itse tuntui vain naureskelevan asiaa.
- Italialaisen tehokkuuden ja palvelualttiuden huipun koimme kuitenkin mennessämme postittamaan kortteja. Ensin oli lomien takia vaikeuksia löytää avoinna olevaa postitoimistoa, sitten löytämässämme ei ollut postipalveluja, ainoastaan pankkipalveluja. Päästyämme vihdoin postitoimistoon, meiltä meni varmaan puoli tuntia että selvisi mitä pitäisi tehdä. Siellä oli nimittäin vuoronumerokone, mutta järjestelmä ei toiminut. Eri puolilla postia oli pari jonoa, jonosta toiseen kulki italialaisia jotka olivat yhtä hämillään kuin mekin. Löysimme lopulta oikean jonon, jossa seisoimme pitkään. Ihmetytti jo, miten mikään postiasian toimittaminen voi viedä niin kauan, kunnes tuli meidän vuoromme. Laitoimme tiskiin kahdeksan korttia, seitsemän Suomeen ja yksi Saksaan. Missä tahansa muussa maassa virkailija olisi lätkäissyt pöytään tarvittavan määrän merkkejä ja osoittanut lähintä postilaatikkoa. Ei näin Italiassa. Virkailija otti kortin kerrallaan, asetteli sen huolellisesti vaa’alle (painoivat muuten kaikki 5g), etsi koneeltaan kohdemaan, tulosti tarran ja liimasi sen hiiiiitaaaaaasti korttiin. Tämä kahdeksan kertaa peräkkäin (paitsi Saksaa neiti ei meinannut ensin löytää valikosta, joten jätti sen viimeiseksi). Lisäksi yhden kortin kohdalla Tapani näki hänen unohtavan valita valikosta Suomen, joten taidettiin joutua maksamaan postimaksu listassa ensimmäisenä olevaan maahan – Abu Dhabiin… Kumma kyllä, kortit löysivät suurimmalle osalle vastaanottajista perille kolmessa päivässä.
- Milano ei ole nähtävyyksien osalta kovinkaan erikoinen kaupunki. Olemme myös sen verran nörttejä, että kun meille jäi ylimääräistä aikaa, emme suinkaan menneet shoppailemaan vaan luonnonhistorialliseen museoon. Opiskelijoilta pääsymaksu oli 1,5e, ja vaikka melkein kaikki tekstit oli italiaksi, se ei meitä haitannut. Ihailtiin fossiileja, dinosauruksia ja eläimiä ihan vanhojen tietojemme pohjalta.
- Paras ilta loman aikana oli ehkä viimeinen iltamme Firenzessä: menimme hotellin lähellä olevaan pieneen ravintolaan, jossa vanha miestarjoilija kantoi meille varta vasten pöydän ja tuolit ulos kadulle. Tilasimme herkkulautasen (leikkeleitä ja juustoja) ja pullollisen punaviiniä ja nautimme lämpimästä kesäillasta!
- Ja viimeiseksi: Milanoon on ainakin pakko palata myöhemmin, koska löysimme sattumalta lastentarvikekaupan josta on pakko tulla ostamaan tavaraa sitten joskus kun meillä on lapsia!
Kauppa oli täynnä kaikkea superopettavaista (esimerkkinä nämä
vesihuilut kylpyyn), ja siellä oli vielä ihana tuoksukin. Meidän lapsethan tulee sitten saamaan ainoastaan opettavaisia, poliittisesti korrekteja leluja, ja telkkaristakin ne saa katsoa ainoastaan
Pikku Einsteineja ja ehkä
Doraa… ;)
(Näyttää noita kauppoja tosin olevan lähempänäkin, mm. Hampurissa. Ja huomatkaa ton Einstein-pätkän taustamusiikki ja kohdassa 1:33 myös tausta. Laulunpätkä kohdassa 1:40 on opettanut meidät muistamaan, miten se Vivaldin Kevät menikään, eli toimii myös aikuisiin :P)
