Niin makaa kuin petaa

Tapani on erittäin suosittu siskon- ja veljenlasteni keskuudessa. Osasyynä on varmasti se, että herra jaksaa nostella, riiputtaa ja kiikuttaa lapsia miten päin tahansa melko pitkiäkin aikoja. Tapani on lapsille käytännössä kävelevä huvipuistolaite. Koska Tapani ei välimatkojen takia nää lapsia usein, johtaa tämä usein myös siihen että lapset riehaantuvat täysin sillä hetkellä kun herra Vire astuu ovesta sisään. Puolen tunnin kuluttua tilanne on aina se, että lapset ovat kuumissaan, riehaantuneita ja ylivilkkaita, ja Tapani on saanut kunnon kokovartalotreenin riiputtaessaan rimpuilevia, kiljuvia, hihittäviä ja omaa vuoroaan vaativia 20-30 kilon painoja milloin mistäkin jäsenestä.

Tästä taas juontuu suoraan seuraava tilanne:

Pelaamme Indiiran (7 vuotta) ja Niniven (melkein 6 vuotta) kanssa Bratz-lautapeliä, joka on selvästi tarkoitettu isommille lapsille. Pelissä vastataan korteissa oleviin kysymyksiin sen mukaan, mitä mieltä itse on, ja toisten pelaajien pitää sitten arvata mitä vastasi. Minä saan suunnilleen seuraavanlaisen kysymyksen:

Millaiseen poikaan ihastut koulussa?
a) Urheilulliseen
b) Fiksuun
c)Taiteelliseen
d)(en muista mikä tässä oli)

Kysymys aiheuttaa tytöissä kiljahtelua, kikatusta ja hihitystä, kaikkihan tietävät että ”Sirje-täti on rakastunut Tapaniin!”. Nyt onkin edessä vaikea ongelma: mitä edellisistä Tapani edustaa?

”Eei, eihän Tapani ole mikään noista!”, kiljuu Indi. ”Ei tästä voi valita, ei se oo!”
Nini kikattaa mukana ja myötäilee.
”No mutta jos joku näistä pitää valita?”, kysyn. Olenhan aina ollut kallellaan fiksuihin nörtteihin päin, eikä Tapani ole todellakaan poikkeus.
Tytöt selvästi hämmästyvät, etten heti myönnä ettei Tapania löydy noista kategorioista. ”Eei...Onks se muka sitten urheilullinen?”, pohtii Indi, tällä kertaa hämillinen sävy kikatuksessaan. ”Ei Tapani oo noista mikään!” Ja Nini myötäilee edelleen kikatuksensa lomassa. Kysymys on selvästi kauhean vaikea, Tapania ei vaan näköjään voi ollenkaan sijoittaa kortissa oleviin kategorioihin.
”No mikäs se sitten on?”, kysyn kiinnostuneena.
”HÖPSÖ!”, huutavat tytöt yhtäaikaa, ”Se on ihan höpsö! Se heittää meitä aina kattoon! Ihan höpsö! Mutta sitä ei ole tossa!”

Ja sitten vielä Indin viimeinen naula arkkuun: ”No ei se ainakaan toi fiksu oo!”.

Päätämme yksissätuumin hylätä kortin ja ottaa uuden kysymyksen.