Nousen Tikkurilassa Ouluun menevään pendolinoon. Löydän oman paikkani nopeasti. Takanani istuu kaksi ruotsinkielistä teinityttöä. Viime hetkellä vaunuun puuskuttaa sisään keski-ikäinen nainen, joka ilmoittaa kovaan ääneen huokaillen tyttöjen istuvan hänen paikallaan. Seuraa lippujen esiinkaivamista ja vertailua. Naisen lipussa on sama paikkanumero kuin tytöillä. Tarkkasilmäiset teinit huomaavat vaunun kuitenkin olevan eri: ”Tämä on vaunu kahdeksan.”
”Siis ei voi olla totta!”, huokailee nainen tuohtuneena. ”Pitääkö mun muka mennä vielä johonkin muualle?! Missä toi vaunu sitten on?”
Tytöt eivät tiedä, mutta arvelevat joka tapauksessa että parin vaunun päässä jompaankumpaan suuntaan.
Nainen puhisee ja huokailee. Jostain syystä kahden vaunun verran siirtyminen tuottaa hänelle suunnatonta ärsytystä ja vaivaa. Olettaa kai tyttöjen antavan hänelle joka tapauksessa paikkansa. Tytöt istuvat oikeutetusti omilla paikoillaan ja vaikuttavat jo olevan hiukan ihmeissään. Kyseessähän ei ole mikään vanha ja heikkokuntoinen mummo. Nainen voi aivan hyvin kävellä pari vaunua eteenpäin.
Lopulta nainen lähtee puhisten kimpsuineen ja kampsuineen kohti seuraavaa vaunua. Huikkaa kuitenkin vielä olkansa yli tytöille: ”Minulla on muuten sitten sikainfluenssa! Ettäs tiedätte!”
Lähiympäristön valtaa ällistynyt hiljaisuus. Tytöt jäävät mutisemaan ruotsiksi toivovansa naisen kuolevan sikainfluenssaansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sounds like traveling by bus and/or train is just as "funny" over there than here.
VastaaPoista