Elämää kandin kanssa, osa X

Kun asuu samassa taloudessa lääketieteen (melkein-)ammattilaisen kanssa, löytyy postilaatikosta joka perjantai Lääkärilehti ja usein myös Mediuutiset tai Nuori Lääkäri. Lehdissä on aina maallikollekin (ainakin tälläiselle tiedesuuntautuneelle pohdiskelijalle) mielenkiintoisia artikkeleita ja pikku-uutisia. Olen mm. oppinut, että lääkäriopiskelijat ovat tutkimuksen mukaan aika pelottavan porvarillista ja oikeistolaista porukkaa (ja hei, minä sentään opiskelen kauppakorkeakoulussa), että vauvan imettäminen rokotushetkellä vähentää rokotuksen kipua. ja että tutkimus narkolepsian ja sikainfluenssarokotteen yhteyksistä oli vähintäänkin kyseenalainen, koska monet tutkimuksessa mainitut lääkärit eivät olleet omasta mielestään osallistuneet tutkimuksen julkaisuun millään lailla. Valitettavasti joka lehdestä löytyy myös erikoisempi potilastapaus tai pohdintaa mahdollisista hoitovirheistä. Nämä tulevat jotenkin aina puun takaa, sitä lukee ensin mielenkiintoisia pikku-uutisia ja sivua käännettyään löytää jutun, joka tuntuu olevan aina jompaa kumpaa seuraavista tyypeistä:

1. Potilas (joka on aina jonkun perheenjäsenesi ikäinen) on ollut muutaman päivän kipeä ja hakeutuu lääkäriin. Yhtäkkiä potilaan tila huononee. Lääkärit tekevät kaikkensa, mutta potilas kuolee, koska ei mennyt aiemmin hoitoon/koska asialle nyt ei vaan voinut mitään/koska jotain tärkeää ei tajuttu heti.

2. Odottava äiti, vauva tai pieni lapsi joutuu sairaalaan. Tässä on oikeastaan ihan sama, miksi tai miten, mutta lopputuloksena on aina joko lapsen kuolema tai vakava aivovaurio. Kaiken lisäksi toisinaan syynä on hoitohenkilökunnan inhimillinen virhe.

Tällaisten tapausten takia Tapani on alkanut kieltää minulta kyseisten lehtien lukemisen. On ilmeisesti kyllästynyt jokaviikonloppuiseen episodiin, jossa minä ojennan lehteä kalpeana: "Luitko sä tän?!". Tiedän itsekin, että mun ei pitäisi niitä lukea, mutta se edellisen potilastapauksen kauheus aina unohtuu, ja tartun taas lehteen. Ymmärrän myös, että eihän ne tapaukset lehteen pääsisikään, jos olisivat tavallisia, mutta silti....

Tiedonjanoiselle muuten tarjoaa runsaasti luettavaa nykyään myös meidän kotikirjahylly, joka pullistelee monisatasivuisia tiiliskiviä eri lääketieteen aloilta. Sieltä on hyvä käydä lueskelemassa kaikki kaikista ikinä itsellä diagnosoiduista sairauksista ja tarkistaa lääkitys Pharmaca Fennicasta. Yhden opuksen Tapani on kuitenkin julistanut ehdottomasti pannaan, kunnes meidän tulevat mahdolliset lapset ovat turvallisesti aikuisia: Lasten infektiosairaudet on välillä aika painajaismaista materiaalia kaikkine superharvinaisine, salakavalasti alkavine ja vaikeasti diagnosoitavine infektioineen. Sama kohtalo odottanee myös Psykiatriaa, mä kun olen ehtinyt jo löytää itselleni sieltä yhden fobian ja jopa mahdollisen persoonallisuushäiriön ;)