Maantieteellistä pohdiskelua

Olen asunut Helsingissä kohta kolme vuotta, tosin tästä ajasta viisi kuukautta Wienissä, kuusi Hannoverissa ja kaksi jo puoliksi Oulussa. En silti tunne itseäni normaalisti mitenkään helsinkiläiseksi. Oulussa minusta on kuitenkin tullut hujauksessa eteläsuomalainen, ei niinkään omastani, vaan muiden mielestä!

Helsingistä tai vielä Rantasalmeltakin katsottuna Oulu on toivottoman kaukana pohjoisessa, melkein Lapissa. Kyllä minustakin tuntui hassulta, kun joskus kohti Haaparannan Ikeaa ajellessamme ylitimme pororajan yllättävän pian Oulun jälkeen. Vastaavasti Etelä-Savo on Oulusta katsottuna todella etelässä. Oululaisia tuttuja kuunnellessa tuntuu, että Rantasalmi sijaitsee heti Kehä kolmosen vieressä, ja toisaalta niin idässä, että jos meidän olohuoneen ikkunasta ei ihan näy Kiinanmuuri, niin Pietarin kupolit nyt kai ainakin. Siksipä kukaan ei oikein osaa päättää, pidänkö minä tälläistä lumista pakkastalvea ennennäkemättömänä ihmeenä, vai olenko tottunut, kun ”Niin, se on niin idässä että siellä tosiaan voikin olla lunta!”.

Sama koskee jossain määrin myös Tapania. Kun me ilmoitamme kaveriporukassa, että emme niin hirveästi välitä lakoista, tulee vastaukseksi heti kaikilta muilta että HILLAT ovat parhaita ikinä (Ha! Kerrankin sana, josta olemme Tapanin kanssa samaa mieltä, normaalistihan kiusaamme toisiamme harva se päivä sanoista kuten ”palentaa”, ”tänänen”, ”raakasti” tai ”äitee”.) Jollain lailla vielä ymmärretään, että joku tulee Ouluun Etelä-Pohjanmaalta (vaikka suurin osa Ouluun muualta tulleista vaikuttaa olevan Kokkola-Kainuu-Kemi -kolmion sisältä), mutta että joku tulee Ouluun ETELÄ-Savosta on täysin käsittämätöntä (Iisalmi vielä jotenkuten ymmärrettäisiin). Savonlinnan seudulla on kuulemma niin kaunista, ettei sieltä nyt ainakaan Pohjois-Pohjanmaan yksitoikkoisiin maisemiin kannata tulla. No, enpä kyllä olisi ilman Tapania tullutkaan.

Vaikka kyllä Oulukin osaa olla kaunis. Oulussa on minusta sellaista provinsiaalisen pikkukaupungin hurmaa kirkontornisiluetteineen. Kaupungin vanhat hallintorakennukset, Hupisaarten puistoalue ja rannan tervaporvareiden ja merikapteenien kaupunkitalot ilahduttavat tällaista historiafriikkiä. Ja on se Aallon suunnittelema Koskikeskuksenkin alue aika kiva. Sitäpaitsi italialainen ystäväni Mariakin piti Suomen-kierroksellaan Oulua lempikaupunkinaan! Berlusconille ei varmaan kelpaisi, mutta Marialla onkin paljon parempi maku.