Lauantai-ilta. Istutaan sohvalla katsomassa telkkarista jotain melko yhdentekevää, taisi olla joku luontodokumentti. Mun jalat on Tapanin sylissä. Yhtäkkiä havahdun siihen, että polveani ja säärtäni väännellään ja käännellään.
- Mitä sä teet?!
- Tutkin tän stabiliteettia.
Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta. Aiemmin kohteena on ollut polven lisäksi rystyset ("Tää yks on tosi jännä!"), sorminivelet, olkapäät ja erinäiset verisuonet. Alan pikkuhiljaa tottua siihen, että jalan hajamielinen silitys voi muuttua yhtäkkiä etsiväksi paineluksi. Kysyvään katseeseen tulee yleensä vastaukseksi joko "Tää on oikea paikka tehdä (lisää sopiva lääketieteellinen operaatio)" tai "Nää tuntuu niin erilaisilta kuin niillä mummoilla!".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti