Maassa maan tavalla

Oululaistumiseni on alkanut. Sen lisäksi, että suustani alkaa tulla vahingossa ulos ylimääräisiä konsonantteja ("pittää", en sentään onneksi ole vielä siirtynyt -nää kieleen), minulla on nyt vihdoin täällä myös polkupyörä. Olen liian arkajalka pyöräilemään talvikelillä, joten piti ensin odottaa että tiet suli kunnolla ja sitten että pyörän sai Rantasalmelta tänne. Eilen sitten vihdoin kävin hakemassa sen Matkahuollosta.

Ja kylläpäs muuten tuntui oudolta ajaa pyörällä  pitkästä aikaa! En ole käyttänyt sitä vuosiin, kun Mikkelissä asuin niin keskustassa että kaikkialle pääsi kävellen, ja Helsingissä sitten toisaalta taas niin kaukana. Kyllä muuten huomasi, että viimemmäksi olen ajanut ihan toisenlaisella kaksipyöräisellä, sen verran kevyeltä ja horjakalta tuntui meno ensimmäiset sata metriä! Mutta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, ja kohta ei enää huomannutkaan, että edelliskerrasta on vuosia. Jossain vaiheessa tuli niin tuttu tunne reisilihaksiin, että oli melkein nostalgista! Tosin oli huomattavissa jonkinlaista varovaisuutta kurveissa, toinen muistutus kokemuksistani kaksipyöräisillä.

Tänään yhtäkkiä välähti mieleen eilisestä pyöräretkestä (Matkahuollosta torille, siitä Citymarketille ja sieltä kotiin) jotain, joka oli itseasiassa täysin uusi pyöräilykokemus minulle: minulla on nelivaihteinen pyörä, ja koko matkalla en käyttänyt kertaakaan kahta alinta vaihdetta! Toisin sanoen, ei yhtään ylämäkeä, jossa olisi tarvinnut vaihtaa kolmoselta pienemmälle! Tämä on täysin käsittämätöntä minulle, joka olen Rantasalmella tottunut siihen, että kotoa ei pääse lähtemään nousematta ensin mäkeä ylös. Jotain hyötyä siis Pohjanmaan lakeuksista! Uutta oli myös se, kuinka moni ihminen keskustassa yritti täysin varoittamatta hypätä suoraan pyörän alle katsomatta ollenkaan ympärilleen. No, eilen oli tietysti vappuaatto, mutta pitää itse yrittää muistaa jatkossa keskustassa kävellessä ne kaikki Oulun pyöräilijät. Onneksi mulla on pyörässä toimiva kello!

Ja vaikka tässä jo suunnitellaankin Tapanin kanssa pientä pyöräretkeä jonain kauniina kevätpäivänä, niin aivan oululaiseksi en sentään ole alkamassa. Tapanin syventävien ohjaaja nimittäin polkee OYSiin Kiimingistä - parikymmentä kilometriä suuntaansa!